Hei vain, Hanna täällä kirjoittaa innostuneena valosta, elon sykleistä sekä Juurista.
Näin talviaikaan Juuret-projektimme muhittelee ja viettää levon sekä valmistautumisen aikaa. Toimintamme on minun vinkkelistäni katsottuna asettunut ravitsevaan rytmiinsä; talven ajan me pohdimme omien leipätöidemme ohessa juurten ilmenemisiä. Valon lisääntyessä ideat alkavat etsiä teitä ulos mullasta, hakien materiaalia, jonka kautta tehdä näkyväksi itäneitä pohdintoja. Kesällä ajatuksemme ja niin tärkeäksi muodostuneen ystävyytemme hedelmät tulevat koettaviksi myös muille teoksiemme kautta.
Seuraava näyttelymme onkin jo sovittu Lieksan pääkirjastolle elokuulle 2017. Silloin vietämme aikaa ja rakennamme esillepanoa juurteni paikasta, Saarvasta käsin. Viime kesän vierailu Johannan juurilla Virroilla oli minulle merkittävä kokemus. Ytimiini tallentui kokemuksellisesti uuden mutta tarinoista tutun paikan elovoimaa. Perinteinen ilmaisuvälineemme valokuva sai rinnalleen myös niin installaation, yhteisötaiteen kuin tutkimuksellisemman tuotoksen muotoja. Toivon kovasti, että tulevan pystytyksemme teokset ja niiden kieli voisi tuoda vierailijoillemme koettavaksi jotain merkityksellistä.
Pieneen kirjoitteluun minua innosti itseasiassa blogissamme useampaan otteeseen näkynyt kiinanruusu. Irrotin tämän (alla kuvassa näkyvän kukan) pistokkaan isoäitini kiinanruususta projektimme ja ystävyytemme alkutaipaleella vuonna 2014. Johanna sai oksan juurtumaan ja kasvamaan. Minä puolestani jouduin kohtaamaan elon kieroon kuuluvaa luopumista, kun isoäitini emäpuu, josta Johannankin pistokas oli irrotettu, kuihtui pari viikkoa sitten. Johanna viettää tällä hetkellä aikaa toisella puolella maapalloa, tutustuen toisen puoliskonsa juurten maisemiin. Jättäessään hoitoon retkensä ajaksi tämän pistokkaan Johanna totesi oivaltavasti, että jos käy niin, ettei tämä pistokas selviäisikään kevättä meillä, niin olisi se jo saanut hyvän pitkän elämän.
Ehkäpä mummonkin puu oli täällä juuri oikean ajan. Sen henki elää sen pistokkaissa. Ja edelleen uusissa pistokkaissa.
Tässä on mielestämme projektimme tämänhetkinen ydin ja kauneus; hyväksymisessä, välittämisessä ja jatkamisessa.
Näin talviaikaan Juuret-projektimme muhittelee ja viettää levon sekä valmistautumisen aikaa. Toimintamme on minun vinkkelistäni katsottuna asettunut ravitsevaan rytmiinsä; talven ajan me pohdimme omien leipätöidemme ohessa juurten ilmenemisiä. Valon lisääntyessä ideat alkavat etsiä teitä ulos mullasta, hakien materiaalia, jonka kautta tehdä näkyväksi itäneitä pohdintoja. Kesällä ajatuksemme ja niin tärkeäksi muodostuneen ystävyytemme hedelmät tulevat koettaviksi myös muille teoksiemme kautta.
Seuraava näyttelymme onkin jo sovittu Lieksan pääkirjastolle elokuulle 2017. Silloin vietämme aikaa ja rakennamme esillepanoa juurteni paikasta, Saarvasta käsin. Viime kesän vierailu Johannan juurilla Virroilla oli minulle merkittävä kokemus. Ytimiini tallentui kokemuksellisesti uuden mutta tarinoista tutun paikan elovoimaa. Perinteinen ilmaisuvälineemme valokuva sai rinnalleen myös niin installaation, yhteisötaiteen kuin tutkimuksellisemman tuotoksen muotoja. Toivon kovasti, että tulevan pystytyksemme teokset ja niiden kieli voisi tuoda vierailijoillemme koettavaksi jotain merkityksellistä.
Pieneen kirjoitteluun minua innosti itseasiassa blogissamme useampaan otteeseen näkynyt kiinanruusu. Irrotin tämän (alla kuvassa näkyvän kukan) pistokkaan isoäitini kiinanruususta projektimme ja ystävyytemme alkutaipaleella vuonna 2014. Johanna sai oksan juurtumaan ja kasvamaan. Minä puolestani jouduin kohtaamaan elon kieroon kuuluvaa luopumista, kun isoäitini emäpuu, josta Johannankin pistokas oli irrotettu, kuihtui pari viikkoa sitten. Johanna viettää tällä hetkellä aikaa toisella puolella maapalloa, tutustuen toisen puoliskonsa juurten maisemiin. Jättäessään hoitoon retkensä ajaksi tämän pistokkaan Johanna totesi oivaltavasti, että jos käy niin, ettei tämä pistokas selviäisikään kevättä meillä, niin olisi se jo saanut hyvän pitkän elämän.
Ehkäpä mummonkin puu oli täällä juuri oikean ajan. Sen henki elää sen pistokkaissa. Ja edelleen uusissa pistokkaissa.
Tässä on mielestämme projektimme tämänhetkinen ydin ja kauneus; hyväksymisessä, välittämisessä ja jatkamisessa.