Hei vain, Hanna täällä kirjoittaa innostuneena valosta, elon sykleistä sekä Juurista.
Näin talviaikaan Juuret-projektimme muhittelee ja viettää levon sekä valmistautumisen aikaa. Toimintamme on minun vinkkelistäni katsottuna asettunut ravitsevaan rytmiinsä; talven ajan me pohdimme omien leipätöidemme ohessa juurten ilmenemisiä. Valon lisääntyessä ideat alkavat etsiä teitä ulos mullasta, hakien materiaalia, jonka kautta tehdä näkyväksi itäneitä pohdintoja. Kesällä ajatuksemme ja niin tärkeäksi muodostuneen ystävyytemme hedelmät tulevat koettaviksi myös muille teoksiemme kautta. Seuraava näyttelymme onkin jo sovittu Lieksan pääkirjastolle elokuulle 2017. Silloin vietämme aikaa ja rakennamme esillepanoa juurteni paikasta, Saarvasta käsin. Viime kesän vierailu Johannan juurilla Virroilla oli minulle merkittävä kokemus. Ytimiini tallentui kokemuksellisesti uuden mutta tarinoista tutun paikan elovoimaa. Perinteinen ilmaisuvälineemme valokuva sai rinnalleen myös niin installaation, yhteisötaiteen kuin tutkimuksellisemman tuotoksen muotoja. Toivon kovasti, että tulevan pystytyksemme teokset ja niiden kieli voisi tuoda vierailijoillemme koettavaksi jotain merkityksellistä. Pieneen kirjoitteluun minua innosti itseasiassa blogissamme useampaan otteeseen näkynyt kiinanruusu. Irrotin tämän (alla kuvassa näkyvän kukan) pistokkaan isoäitini kiinanruususta projektimme ja ystävyytemme alkutaipaleella vuonna 2014. Johanna sai oksan juurtumaan ja kasvamaan. Minä puolestani jouduin kohtaamaan elon kieroon kuuluvaa luopumista, kun isoäitini emäpuu, josta Johannankin pistokas oli irrotettu, kuihtui pari viikkoa sitten. Johanna viettää tällä hetkellä aikaa toisella puolella maapalloa, tutustuen toisen puoliskonsa juurten maisemiin. Jättäessään hoitoon retkensä ajaksi tämän pistokkaan Johanna totesi oivaltavasti, että jos käy niin, ettei tämä pistokas selviäisikään kevättä meillä, niin olisi se jo saanut hyvän pitkän elämän. Ehkäpä mummonkin puu oli täällä juuri oikean ajan. Sen henki elää sen pistokkaissa. Ja edelleen uusissa pistokkaissa. Tässä on mielestämme projektimme tämänhetkinen ydin ja kauneus; hyväksymisessä, välittämisessä ja jatkamisessa. Hei vain, täällä ollaan -ja entistä juurekkaampina!
Juurien kahdeksas näyttely tuli esille elokuun alussa Virtain Killin Kalleriaan. Projektimme esittäytyi tänä kesänä ensi kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella, Johannan omilla juurilla Virroilla. Juurien paikat ovat olleet aina projektimme keskiössä ja tämän näyttelyn kokoaminen ja esillepano toiselle tärkeässä paikassa teki siitä molemmille erityisen - ehkä tämä välittyy itse näyttelyssäkin. Näyttely kokosi yhteen molempien tuotantoa Juuret-projektin aiemmista näyttelyistä, mutta myös täysin uusia teoksia, joista iso osa syntyi paikan päällä. Vietimme elokuuksi vaihtuvia päiviä Johannan kesämökillä Vaskiveden äärellä ja työstimme kokonaisuutta ja meitä puhuttelevia teemoja yhdessä, omia juurten verkostoja aukaisten ja uudelleenpunoen. Näyttelyn syntyä inspiroi myös erityinen näyttelymiljöö, Killinkosken Wanha tehdas, joka toimi aikoinaan nauhatehtaana. Killinkosken kyläyhditys on kehittänyt vanhoista tehdastiloista mielenkiintoisen teollisuusperinnettä esittelevän matkailukohteen, johon kannattaa käydä tutustumassa. Hienoa onkin siis, että näyttely jatkuu vielä syyskuun ajan. Paikkaan ja sen yhteystietoihin voi tutustua Killinkosken Wanhan tehtaan sivuilta: http://www.killinkoski.kotisivukone.com/wanha-tehdas Ohessa vielä kuvia näyttelyn avajaisista. Kuvista suuri kiitos kuuluu Juha Viljalle. Maaliskuussa Juuret matkustivat jälleen uusiin maisemiin, Porvoon vanhassa kaupungissa sijaitsevaan Galleria Colmioon. Galleria on osa Colmio Slow Housea, jonka tunnelma istui Juurten kanssa yhteen kuin valettu:
"Colmio Slow House on yhtä aikaa show room ja myymälä. Uutta ja vanhaa yhteen sovittaen sisustetussa talossa sulautuvat historia ja nykyaika; siellä voi aistia Colmion viestin kiireettömästä, paremman elämän filosofiasta. Lämminhenkisessä Villa Linneassa voi kokeilla käytännössä Colmion tuoleja. Vierailija voi hyvän kahvin tai teen kera nauttia v. 1760 alun perin renkituvaksi ja leipomoksi rakennetun pikku talon ainutlaatuisesta tunnelmasta ja hyvästä taiteesta. "Seinillä on aina taidetta eri kulttuurin aloilta. Tekstiilitaidetta, kuvataidetta, valokuvia. Korkeatasoista taidetta ja muotoilua”, Päivi Mikola määrittelee. Oli kunnia päästä Juurten kanssa tällaiseen paikkaan! Kuvat: Johanna ja Teri Mantere Juuret pistäytyivät joulukuussa vaikuttamassa Kahvihuone Kalliossa. Kuvamme olivat mukana luomassa henkeä Lähi-idän brunssille.
Kahvihuonetta pitää yllä Päivi Kallio, kiitos hänelle hienosta ympäristöstä! Juuret-näyttelyn työpajassa elokuun alussa otettiin kuvia osallistujista juuriensa vaatettamana. Kukin oli koonnut ympäristöstä tämänhetkisten juuriensa näköisiä aineksia ja punonut niistä oman asusteen.
Taustalla oli näyttelyprosessin myötä herännyt ajatuksemme siitä, että juurilla on tavalla tai toisella elämää suojeleva merkitys. Juuret kiinnittävät meidät elämämme ankkureihin, muistuttavat keitä olemme. Juuret puhuvat. Yllä on pieni kokoelma työpajassa otetuista juuri-muotokuvista, joita voi nähdä lisää myös seuraavassa, maaliskuussa avautuvassa näyttelyssämme nimeltään "Kolmen yhteys" Galleria Colmiossa, Porvoossa. Juuret ovat levinneet tämän vuoden aikana niin vauhdikkaasti eri näyttelytiloihin, ettemme aina itsekään meinaa pysyä perässä - ainakaan mitä blogipäivityksiin tulee! Tällä hetkellä Juuret lepäilevät Etelä-Haagan kirjastossa, jossa ne jatkavat oloaan vielä joulukuun 19. päivään asti. Jos siis viivähdät mielelläsi näillä kulmilla kirjojen parissa, viivähdä toki myös juurten äärellä. Kaikenlaiset ajatukset ja kommentit otetaan ilolla vastaan - myös tänne nettisivuille tai sähköpostiin ([email protected]) Hyviä uutisia taas: viime tiistaina avautui jo kolmas Juuret-näyttely tänä vuonna! Ihmeellistä ja kiitollista olla taas tässä. Tällä kertaa pääsimme rakentamaan näyttelyn vilkkaaseen Entressen kirjastoon, jonka vaikuttavan korkea seinä sopi hyvin uudenlaisen esillepanomme ympäristöksi. Hienoa nähdä, miten juuret koko ajan elävät ja kasvavat. Jokainen näyttely on omansalainen "juuritarina". Tässä näyttelyssä meidän erillään ottamamme kuvat yhdistyvät toisiinsa enemmän kuin koskaan aiemmin. Siitä syntyy oikeastaan ihan oma teoksensa. Hupaisaa kyllä, kun meillä ei tällä kertaa ollut avajaisjuhlallisuuksia, kumpikaan meistä ei muistanut ottaa kameraa mukaan pystytykseen. Onneksi Hannan älykäs puhelin pelasti tilanteen! Viime maanantaina pidimme toisessa Juuret-näyttelyssämme avajaistyöpajan. Halusimme sen kautta konkretisoida juuri-teemaan liittyviä merkityksiä ja ajatuksia - sekä itsellemme että näyttelykävijöille.
Ilta oli mieleenpainuva. Kokosimme luonnosta kukin omien tämänhetkisten juurtemme näköisiä aineksia ja sidoimme niistä henkilökohtaiset "juuri-asusteet". Kantajien tarinat punoutuivat niin kukkaisiin rintapanssareihin kuin seppeleihinkin. Tunnelma oli intensiivinen: käsien liikkuessa mielikin lähti matkalle. Tekemistä siivitti taustamusiikki Annalta ja Samulilta. Kuviakin otettiin: niitä lisää myöhemmin! Lopuksi kukin kirjoitti juuriltaan viestin itselleen talven pimeimpään aikaan. Ne lähetetään perinteisessä postissa jouluksi. Kiitos vielä jokaiselle osallistujalle ja soittajille! Juurilla oli hyvä olla. T: Johanna ja Hanna Hei taas!
Elämä yllättää, ja niin mekin: näyttelymme avajaiset ja työpaja on siirretty ensi maanantaille 4.8. - aika tarkentuu vähän myöhemmin! Alla oleva kuva ei liity näyttelyyn, vaan on tässä muuten vain - tämän päivän kunniaksi. |
Johanna
|